Katos kummaa, kuviot käänty ihan toiseen suuntaan täällä. Vitut noista painavista karjapihoista ja niiden rakentamisista. Kun ei siihen hommaan oo kiinnostusta eikä tekijöitä niin tuli vihdoin päätös tehdä jotain muuta tai hajottaa itsensä täysin ja tulla hulluksi. Päätös on aina aikaisemmin kääntynyt itsensä hajoittamiseksi ja hulluuteen mutta nyt yllättäen äijä löi hanskat tiskiin ja suksi vittuun. Ehkä jotain meni perille. Suunta siis takaisin pöytämaille.
Uskomatonta, päästiin lähtemään jo näin aikaisin. Silti myöhässä. No vitut siitä, pää asia et lähdettiin. SideShow Bobin jatkaessa poissa olojen kärjessä ja myös Johnnon uupuminen jätti jälkeensä yhden auton ilman kuskia. SideShow Bob on kuulemma ”Cuntstrucked” ja ei kannata tänä vuonna paljoo jättää Bobin varaan. Jää nähtäväksi. Johnnoa en oo edes tavannut vielä mutta näyttää siltä ettei paljoo juuri tällä hetkellä kiinnosta tämmöinen urakointi, en ihmettele yhtään.
Enter the new red ja baanalle. Jouduin starttaan viimeisenä matkaan pikkutyttö Darrylin ottaessa johdon ja Frosty kakkosena Hinolla Bobbycat Bobsterin kanssa. Vikana lähtö ei huolestuttanut yhtään, parempi vaan niin koska en tiennyt minne pitää mennä. No eipä lähdöstä ollut todellakaan kulunut edes viittä minuuttia kun jo ohjastamani The new redin ohjaamosta nousi savu. Ei huolta, matka jatkui letkeämmin tästä eteenpäin. Oon varmaan paskin kuski jonka tunnen, en osaa ajaa juuri ollenkaan. Reitti piti vetää pienempää tietä pitkin jotta onnistuttaisiin sivuttaan kytät ja muut hidasteet. Reitti on yleisessä käytössä noille roadtrain-rekoille ja niiden koon huomioon ottaen niihin kannattaa suhtautua kunnioittavasti. Välillä yks kaistanen tie, väliin 2. Vaihteli noin 2-5km välein. Jos roadtrain tulee vastaan tommosella ykskaistaisella osuudella on parempi vetää aivan skuugeen ja pysäyttää auto kokonaan ja painaa käsi tuulilasiin siltä varalta et sieltä lentää joku meloonin kokonen kivi lasista läpi. Kaksi kaistaisella pätkällä normaali kuski pystyy pitään vauhdin yllä ja sivuttaan rekan elävänä mutta mun kohdalla hidastus ja sivuun karkuun oli ainoa vaihtoehto. Tällä kertaa reitti oli aika hyvässä kunnossa. Ei yhtään tulvaa tai muuten vaan vittumaista joen ylitystä tai muuta vastaavaan. Pari kiperää ohitusta ja tokihan sieltä se stemu pamahti tuulilasiin singoten sirpaleita silmiin ja kaikkialle. Ei onneks tippunut lasi vaikka ihan kivan iskun saikin. Loppumatka oli haastava. Rupes pimee tuleen ja satamaan. Oltiin jo päästy pois tuolta erämaasta ja oltiin keskellä mutkittelevaa ja ylös-alas vievää tietä keskellä sademetsää ja näkyvyys aika nolla. Silti, ei huolta ja pääsin perille yhtenä kappaleena. En onnistunut edes osumaan yhteenkään kenguruun, villisikaan, lehmään, dingoon, emuun en niin mihinkään, paitsi tohon kiveen mut se ei ollut mun vika, joten hyvin meni. Duunit jos jatkuu täällä niin mun pitää kuulemma mennä ajamaan itselleni traktori kortti ja bobcat kortti, myös moottorisahan käyttöön tarvii kortin. No pitää varmaan sit mennä ajamaan ne. Kahvi täällä saa kuulemma keittää ilman korttia, kaikkeen muuhun oikeestaan tarvii luvan.
No comments:
Post a Comment