Vihdoin perillä Iloilossa. M/V Milagrosa-J-5 oli tuo upea merten jalokivi millä tuo merimatka Puerto Princesasta tänne Iloiloon taitettiin päätä huimaavalla vauhdilla, kädenkäänteessä 39:ssä tunnissa. Pelkää timanttia ja luxoria. Eksoottisia drinkkejä kansituolilla levätessä, tanssityttöjä ympärillä poreilemassa, live musaa calypso bändin tahtiin, ilmaista Escobaria ympäri allasbaaria ja kaikkee muuta mitä vaan voit kuvitella...ei tuo matka todellakaan pitänyt sisällään.
Lähtö Puertosta tuli huonoon aikaan sunnutaina, kyseisenä päivänä nimittäin oli vihdoin, pitkään odotettu nyrkkeilymatsi jossa Pacquito, Philippino oma poika kohtasi haastaja Moralesin Mexicosta nyt jo ymmärtääkseni kolmatta kertaa. Juuri kun matsi oli alkamassa jouduin poistumaan TV:n äärestä ja lähtemään kohti satamaa. Lopputuolos oli kyllä jo selvä ennen kuin matsi edes alkoi paikallisessa TV:ssä, maksullinen HBO lähetti sen n.tuntia aikaisemmin livenä ja ennen kuin PTV oli kerinnyt sen rippaamaan itselleen oli tulos selvillä kaikilla ja vedot maksuun. Pääsin botskiin ja ilokseni huomasin matsin toisen erän pyörivän TV:ssä ja kun matsi oli ohi tuli se uusintana välittömästi n.10 kertaa eli kyl mä sen sit näinkin vaikka kerkisin jo kiroamaan. Satamaan saapuessani ihmettelin että miksi sinne oli taas pitänyt raahautua niin perkeleen aikaisin koska en edes nähnyt vielä koko laivaa laiturissa ja olin varma että tässä joutuu venaan vähintään 5h ennen kuin tulee lähdöstä mitään. Olin väärässä, ei mennyt tuntiakaan kun jo matkustajia ruvettin päästämään terminaali rakennuksesta laiturille paahtavan auringon polttamaksi, ihmettelin minkä takia koska koko laivaa ei edes ollut siellä vielä mutta lähdin seuraamaan muita kuitenkin. Kun tajusin että se botski olikin ollut koko ajan siinä meidän edessä en voinut kun tuumata että nyt taitaa olla jokseenkin ahdas ja epämiellyttävä matka edessä. Muistin ostaneeni aika perus tiketin, en kaikista paskinta mutta en myöskään kaikkein parasta, joku siitä väliltä. Kun pääsin laivaan edessä oli kapeita ja lyhyen oloisia kerrossänkyjä yläkannella perus pressulla katettuna ja puukyltti heilumassa ilmoittaen että kyseessä oli De Luxe osasto, ei vittu, en todellakaan ollut ostanut sitä.
Näin alakerran Standard bunkat jotka olivat samanlaisia tosin paljon ahtaammin pakattuna ja ilman patjoja, ei vittu, nyt saattoi olla edessä parivuorokautta vaneri patjaa. No tarkistin kuitenkin ettei nyt olis käynyt niin että mun punkka löytyisikin niistä De Luxen patjoitetuista sängyista mutta ei, eli alakertaan. Ei näkynyt Standard osastollakaan saman numeroista punkkaa ja hetken jo meinasin et perkele pitää mennä tonne kellariin missä Economy punkat oli, osapuilleen konehuoneessa kunnes bongasinkin oven jossa luki Tourist. Toivoa täynnä sinne ja helpotus oli suuri kun sieltä se 311 löytyikin ja sisälti vielä patjankin, Yeah! Laivaa lastattiin vielä reilun tunnin verran ellei jopa kaksi ja sitten päästiin vihdoin matkaa kellon ollessa n.3-4 erittäin kuumassa iltapäivässä. Trukki kuski trukkeineen roudas lastauslavoja edes takas laiturilla ja päätti ammattimiehenä nostaa gangwayn pois kun oltiin valmiita starttaan, torspona ollessaan otti haarukalla kiinni rampista ja rojautti sen koko korkeudelta vahingossa laiturille, no noin se oli varmaan hoitanut sen muutama muukin kerta koska se oli jo valmiiksi aika solmussa joten muutama uusi pikku lommo ei tuntunut haittaavan yhtää. Milagrosa-J-5 ei silältänyt ravintolaa vaan pienen kanttiinin josta sai juomaa ja liian kauan seisonutta safkaa, onneksi olin varautunut ja ostanut nuudeleita valmiiksi.
Muutama tyyppi myös perinteiseen aasia tyyliin kierteli ympäriinsä kaupaten keitettyja kananmunia ja jotain rieskaa alku matkan kunnes kypsyivät ja rupesivat levyttään. Tourist osaston ilmastointi oli paskana ja koska tuo oli seinällinen osasto toisin kuin muut(paitsi konehuoneen Economy) oli aika saatana kuuma. Siitä huolimatta nuo Filippiino kävivät heti goisaamaan ja epäreilusti ilmeisesti onnistuikin siinä. Naapuri punkassa oli kolme henkinen Filippiino perhe pienen skidin kanssa ja tiesin heti että tuo sloddi tulee olemaan vielä suureksi riesaksi kunhan laiva rupee vaan vähänkin keinumaan. Perheen Äiti pisti heti nukkuun ja jotenkin onnistui olemaan siinä tilassa lähes liikkumatta seuraavat 19h, uskomatonta. Itse onnistui torkahtamaan hetkeksi joskus aamuyöllä kun lämpötila oli laskenut alle +30 asteen. Ensimmäinen leffa joka laitettiin pyörimään oli joku perus tulehtunut Steven Seagull pätkä jota seurasi pari Filippiiniläistä action pätkää. Näiden jälkeen oli vuorossa Undisbutable 2 joka oli kauhee ja osoittautuikin olemaan näköjään Undisposable 2 koska sitä ei vaan saatu sieltä koneesta ulos. Leffa oli perus VCD eli jaettu kahteen osaan. Ekan discin loputtua kakkonen sisään ja se pyöri siinä 2-3 kertaa. Kolmannen(tai neljännen) kerran sen alettua joku huomasi että tämähän on jo nähty pariinkin otteesen ja leffa vaihtoon. Alku Trailereiden jälkeen alkoi uudetaan tuo huono Steven Seagull pätkä. Muutama hetki myöhemmin tämä kämmi huomattiin ja leffa vaihdettiin ja yllätyksenä koneeseen löytyi Undisposablen kakkos CD taas kerran, no se taisi tulla siinä ohimennen taas 2 tai kolme kertaa jonka jälkeen filmien näyttö loppui että ihmiset saisivat nukuttua. Luin Terry Kain kirjaa kun tuo perkeleen naapuri ipana rupesi viereisestä yläsängystä oksentamaan lattialle unohtamatta rääkyä ollenkaan, erittäin nihkeetä! Jossain vaiheessa sain torkuttua aina välillä heräten tuohon parkumiseen ja sitä seuranneeseen lotinaan. Aamulla kun avasin silmäni oli lattialla joellinen laattaa jota kukaan ei viitsinyt smobaa pois koko matkan aikana ja TV:ssä yllättäen Undisposable. Aamupäivästä saavutiin Cuyoon jossa pääsi muutamaksi tunniksi ulos kierteleen. Paahtavan kuuma joten ei oikein innostanut muuta kuin heittää pikku lenkki ja parkkeerata itsensä biitsin tuntumaan puun alle varjoon lepäämään ja kuuntelemaan musaa. Tsiigailin siinä ajan kuluksi kun ryhmä kalastajia raahasi törkeen kokoista verkkoa kohti rantaa, tuskin saivat paljoa saalista. No uusi päivä siis edessä laivassa ja uudet kujeet. Valitettavasti uudet kujeet osoittaitui vanhoiksi ja yhden leffan jälkeen tuli ruutuun tuo tuttu Undisposable, tällä kertaa alusta kerran ja perään pari kertaa kakkos CD. Jossain vaiheessa se kakkos CD onneksi saatiin pois sieltä ja totaalisen freesiä leffaa sisään, Fast and Furious tokyo pätkä tuli kerran ja sel jälkeen...no arvaatte varmasti jo nyt, 2 dics tuosta super jännittivästä ennen näkemättömästä elokuvasta. Muutama Filippiino kundi veti tukevat kännit ja heilui pitkin botsia ja kuseksivat ympäriinsä. Luin taas kirjaa kun en saanut nukuttua ja kuuntelin yrjön valuvan jo tutuille tulleille uomilleen kirkumisen ohessa.Havahduin myös jossain vaiheessa ylimääräiseen rapinaan ja tiesin jo ennen katsomista että kyseessä ovat rotat mutta piti silti tsiigaa etteivät olleet mun kamojen kimpussa, ei ollut onneksi, joku oli tosin jättänyt jotain mikä kelpas viereiselle punkalle ja sitä siinä yksi kappale rottaa nakerti ulos muovipussista.Aamulla heräsin kun kapteeni täräytti sumutorvee saapuessamme Iloilon satamaan. Siinä ei onneksi kerinnyt kuin hampaat peseen ja pistään kamat kasaan ja pääsikin jo pois laivasti. Reppu joka sisälti dyykki kamat oli jotenkin välttynyt punkkani alla tuolta oksennus tulvalta ja siitä plussaa. Näin päästiin siis perille Iloiloon ja lupasin itselleni etten pidä mitään kiirettä vaan otan lepoo pari päivää jossain missä on toimiva WC ja suihku(nuo puuttuivat laivasta) ennen seuraavaa siirtymistä. Ihan jees laiva reissu, on ollut vittumaisempiakin matkoja joskus jossain ja tästä nyt sai sentäs osa jutuista plussaa. Ilmastoinnin paskana oleminenkin korvattiin matkan aikana palauttamalla osa matkan hinnasta, siitä myös plussaa. Sänkyjen päädyt olivat avonaiset joten pystyi tämmöinen perus Filippiinoa pidempi ihminenkin myös nukkumaan jalat suorassa, siitä plussaa. Laiva ei uponnut kertaakaan, plussaa.Röökit riiti koko matkan, plussaa. iPodissa riitti virta, plussaa ja niin edelleen.
