Boracay on aika outo mesta näin Filippiineillä. En oo mitään näin turistista
vielä täällä nähnyt. Koko toi white beach on täynnä ravintolaa ja resorttii ja muuta settii. Oletin et täällä olis ollut myös jotain yöelämääkin mutta ei kyllä juuri sellaista biletys meininkiä näyttänyt ainakaan perjantai-iltana olevan mitä olisi kylläkin voinut kuvitella. Tosin ei täällä myydäkkään viinaa ämpäreissä kuten joissain toisissa mestoissa missä olen käynyt. Paljon Filippiini turisteja ja ylipainoista saksaa puhuvaa kansaa tuntuu myös olevan joka puolella ja Korea naamaa myös runsaasti. Tiedättehän sellaista punaihoista sikaturistia liian pienissä uima varusteissa joilla jo aikaisemmin ostettu seuralainen tulee kivasti talutushihnassa perässä. Rikkaan ihmisen mesta tämä todellakin on ja juuri tuolle ryhmälle sopiva mikä diggailee illallisen jälkeen painua takas luxor resorttiinsa ja olla taas oma ruma, punainen itsensä seuraavana päivänä. Kun saavuin Boracayhin vietin ekan illan vaan dallaamalla tota biitsii edes takas etsien kauppaa mutta ei tullut harmikseni vastaan. Toisena päivänä lähdin aamulla ihan hyvin voivana tohon biitsille ottaan aurinkoo ja lööbaan. Jossain vaiheessa tuli alaselkä kipeeksi mutta tuossa vaiheessa se oli vaan sellaista pikku jomotusta mitä pystyi vähän venyttelemäänkin. No kun olin saanut tarpeekseni auringosta lähdin takas huoneelle ja sitten tuo selkäkipu iski aivan eri boforilla. Ei saatana pystynyt edes päätä kunnolla liikuttaan, saati sitten taipumaan minnekkään suuntaan. Kävelystä ei meinannut tulla mitään, piti vetää yläkroppa ihan jäässä eteen päin ja joka askeleella tuntui kuin joku ois antant hyvä laatuista iskua alaselkään ja kaikenlainen muukin liike sattui ihan vitust, jopa silmien liikuttaminen ja hengittäminen. No se loppu päivä menikin sit tossa punkassa maaten lääketokkurassa.Kokeilin jopa herra Weke Kuoleman, terveisiä tornioon, koti konstia sekoittamalla veteen särkylääkettä ja rauhoitavia, tuon pitäisi kuulemma laukaista jotain kehon omaa ”morfiinia” ja viedä kivut menessään, näin ei kuitenkaan valitettavasti tapahtunut. Kasasin tyynypinon sängylle jonka päälle asetin läppärin et pysty tsiigaan leffoja selällään maaten katse ylös päin. Erittäin vittumainen hetki elämässä. Illalla kiikutin itseni suurella vaivalla ravintolaan syömään ja palasin takas makaamaan...
..Boracaysta lisää, tässä saattaa mennä hetki koska on ihan OK mahdollisuudet saada DM duunii jos vaan haluun jäädä mestoille ja jos mua kiinnostaa... Turha vielä hehkutaa ettei kuse ja kun en tiedä haluunko jäädä.
No comments:
Post a Comment